Ketogeeninen ruokavalio -podcast: Tekstiversio, jakso 3

Tämä on litteroitu versio Ketogeeninen ruokavalio -podcastista.

Jakso 3: Ketogeeninen ruokavalio lautasella 

Puhujien merkinnät:
IA: Ippi Arjanne
V1: Vieras 1
V2: Vieras 2

[rauhallista pianomusiikkia]

IA: Ketogeeniselle ruokavaliolle ei tule lähteä ilman, että siitä on sovittu hoitomuotona hoitavan lääkärin kanssa. Ruokavaliohoito suunnitellaan aina yksilöllisesti, ja se vaatii moniammatillista yhteistyötä ravitsemusterapeutin ja lääkärin kanssa.

[vauhdikas akustinen tunnusmusiikki]

IA: Joka sadas -podcastin ketosarjassa puhutaan tänään ketogeenisestä ruokavaliosta ja ravitsemuksesta. Mä olen Ippi Arjanne, ja mun vieressä istuu ravitsemusterapeutti Minna Similä ja lasten neurologi Henna Jonsson. Moi.

V1: Moikka.

V2: Moi moi.

[tunnusmusiikki]

IA: Lähdetään siitä, että minkälainen ruokavalio ketogeeninen on. Vaikka ketodieetti on ollut myös trendidieetti, se ei välttämättä ole maailman paras ruokavalio.

V1: Mä joskus selitän sillä tavalla, että tämä on elimistön energia-aineenvaihdunnan plan B, eli paastotilannehan on kakkosvaihtoehto. Eli silloin kun ei ole kaikki ihan normaalilla tavalla, maksa tuottaa ketoaineita, jotta elimistöllä on energiaa käytettävissä riittävästi. Siinä mielessä epilepsiahoitona me halutaan käyttää sitä energia-aineenvaihdunnan plan B:tä, jotta me saataisi sitä kohtaustilannetta rauhoitettua, mutta ei se ensisijaisesti ole ihmiselle luonnollinen tai luomu olotila. Tässä on tavallaan vähän kaksi näkökulmaa: se energia-aineenvaihdunta ja miten ne näkyy veriarvoissa, kun mitataan ketoaineita tai glukoosia, ja sitten on vielä se käytännön puoli, mitä me syödään ja mitä ravintoaineita me sieltä ruuasta saadaan. Sitä voi tavallaan tarkastella vähän kahdesta näkökulmasta.

IA: Eli sitten kun ollaan ketoosissa, paljon syödään asioita purkista.

V1: Koska iso ruuista joudutaan korvaamaan toisilla ruuilla, eli me joudutaan jättämään käytännössä joitakin ruokia lähes kokonaan pois. Ne vitamiinit ja kivennäisaineet, mitä me saadaan niistä normaalisti, mitkä joudutaan jättämään pois, ne sitten korvataan purkista. Mutta vitamiinit ja kivennäisaineet on tavallaan samaa tavaraa, onko ne sitten purkista tai ruuasta, että ne kyllä saadaan toimimaan samalla tavalla, mutta toki ruuassa on paljon muita komponentteja, joita ei voi ottaa purkista. Vaikkapa ravintokuitua esimerkiksi on vaikea saada tarpeeksi, mutta siinäkin on joitakin asioita, millä voidaan tavallaan huomioida sitä, että se kuitu jää sieltä ruokavaliosta vähäksi.

IA: Eli mitä?

V1: Ketogeenisen ruokavalion yksi haittavaikutus voi olla ummetus. Se liittyy osittain siihen, että se ruuan kuitupitoisuus pienenee niin voimakkaasti. Se on semmoinen, mitä me aina huolehditaan ja autetaan potilasta tai perhettä hoitamaan se ummetus sitten muilla konsteilla. Ketogeenisen ruokavalion aikana riittävä nesteen saanti on erittäin tärkeää sen ketoosinkin takia. Se yleensä auttaa, mutta sitten voidaan käyttää myöskin lääkkeitä apuna siihen suolen toimintaa.

IA: Ketoosissa pysyminenhän vaatii aika suurta omistautumista sille, että miettii paljon, mitä syö ja laskee ja mittaa ja punnitsee. Miten ketoosissa pysyy? Kuinka grammalleen pitää osata mitata, että se pysyy?

V1: Se ruokavalioon siirtyminen ja ruokavalion alkuvaihe vaatii tosiaan omistautumista. Vaatii ehkä pitempiä kauppareissuja, missä tutkii ruokapakkauksia tarkemmin ja perehtyy. Siinä me toki yritetään mahdollisimman hyvin auttaa, että me annetaan perheelle paljon infoa aluksi, joka helpottaisi sitä ruokavaliosuunnittelua tai arkiruokailun suunnittelua ja miten niitä elintarvikkeitten pakkausmerkintöjä tulkitaan ja niin edelleen. Eli se alkuvaihe vaatii työtä, mutta tosi monet ihmiset sanoo, että siitä lopulta tulee semmoinen rutiini niin kuin meillä suurimmalla osalla syöminen monelta osalta semmoinen rutiini, että ei sitä tarvi joka päivä pohtia alusta ja suunnitella. Sitten ne hyvät asiat, mitkä on sinne löydetty ja saatu toimimaan, toimii sitten päivästä toiseen ja viikosta toiseen, ja sinne voi aina jotain pientä vaihtelua keksiä. Mutta siinä mielessä se helpottuu kyllä. Muutaman viikon jälkeen usein ne rutiinit alkaa jo löytyä. Mutta kyllä se sillä tavalla vaatii siis ennakointia esimerkiksi, jos ajattelee vaikka lomareissuja tai jonnekin lähtemistä. Ei voi mennä samalla tavalla yhtäkkiä ex tempore syömään vaan jonnekin ja ottaa, mitä siellä on linjastossa, vaan täytyy tietää, mitä sieltä ottaa ja on hyvä olla jotain mukana myös itsellä, jos on tilanteita, missä ei löydä ruokavalioon sopivia ruokia. Ennakointia ja suunnittelua se vaatii vähän enemmän ja systemaattisuutta kuin ihan perusruokavalio.

V2: Ja toki se vaikuttaa, että mikä ketogeeninen ruokavalio on käytössä. Klassinen ketogeeninen ruokavalio on vähän tiukempi tai vaativampi, jossa vielä vähän tarkemmin mittaillaan. Sitten taas on modifioitu ketogeeninen dieetti, jossa on pikkusen vapaammin esimerkiksi se proteiinin määrä ja se rasvalisä on… Sitä lisätään, mutta se ei ole ihan niin punnittavaa ja ihan niin tarkkaa. Sitten vielä siitäkin vähän ehkä semmoisia kevyempiä ja tavallaan sallivampia ruokavalioita joskus voi olla käytössä. Eli kyllä siihenkin voi löytyy tämmöistä modifikaatiota.

V1: Taisit kysyä, että kuinka helposti se lähtee tai kuinka tarkkaa se on. Silloin kun siihen ketoosiin on päästy, ruokavalion osalta yleensä jotkut muutaman gramman laskentavirheet vaikkapa päivän tai aterian hiilihydraattimäärässä ei yleensä sitä ketoosia mitenkään hävitä. Lasten kohdalla voi käydä niin, jos esimerkiksi lapsi isomman määrän ehtii syödä jotain hiilihydraattipitoista ruokaa, silloin se ketoosi selkeästi laskee sieltä. Mutta vaikka me annetaan ohjeet, että hiilihydraattien määrä esimerkiksi lasketaan varsin tarkasti, kuitenkaan käytännössä ihan pikkuvirheet ei sitä mitenkään kaada. Toteutus täytyy tehdä mahdollisimman hyvin, jotta me nähtäisi se ruokavalion teho, mutta ei se onneksi ihan grammapeliä käytännössä pitkällä aikavälillä ole.

IA: Mitä sitten tapahtuisi jos syö korvapuustin tai pastaa kerran?

V1: Käytännössä jos on hyvässä ketoosissa tai tavallaan siellä tavoitevälin yläosassa ketoosi, se tulee sieltä ehkä tavoitevälin alaosaan, jos vetäisee pienen pullan. Sehän on hyvin yksilöllistä, minkä tasoiseen ketoosiin kuinka helposti menee. Osalla se ketoaineitten muodostus on tavallaan runsaampaa tai helpompaa. Osa pääsee helpommin ketoosiin, ja osa sinne tavoitevälin osaan tahtoo jäädä, vaikka ne olisi tarkkojakin siinä ruokavaliossa. Silloin jos ollaan siellä kiikunkaakun riittävässä ketoosissa, ja sitten syö jonkun pienen pulla tai varsinkin jos syö ison pasta-annoksen, se kyllä häviää sieltä.

V2: Ja toki ei se ole optimaalista, että tulee tavallaan hiilihydraatti iso, iso määrä sinne. Sitten tietysti pitää varmaan vähän miettiä, miksi näin on, miksi sitten syödään ja onko semmoinen tilanne, että kertakaikkisesti ei ole ehkä edellytyksiä jatkaakaan dieettiä. Ei nyt niin, että se on siitä yhdestä pullasta kyse, mutta käytännössä niin, että jos ollaan tälle tielle lähdetty tietysti, pitäisi olla aika selvää kaikille, että ei siihen ihan se korvapuusti tai saatikka se iso pasta-aterian tavallista pastaa ainakaan kuulu.

V1: Kyllähän vanhemmat hyvin tarkkaan yleensä siinä vaiheessa, kun ruokavalioon on lähdetty, pyrkii sen toteuttamaan. Enemmän ne saattaa olla jotain virheitä tai tosiaan pieni lapsi ottaa jotakin, mitä ei ollut tarkoitus ottaa, mutta toki isommilla lapsilla tai teini-ikäisillä voi olla vaikka jotain kaveritilanteita, missä onkin vaikea kieltäytyä. Niissä tilanteissa täytyy tietysti tukea sitä nuorta tai keskustella siitä asiasta ja tosiaan pohtia sitä, onko tilanne semmoinen, että ruokavalio välttämättä tarvitaan ja miten voidaan auttaa nuorta, että löytyisi semmoisia ratkaisuja myöskin kavereitten kanssa.

V2: Mutta se on kyllä tämän lapsuusiästä nuoruusikään kasvamisen haaste ja meidän tavallaan myös haaste ikään kuin osata oikealla lailla tämä transitiovaihe hoitaa. Usein me ollaan pieniä lapsia, heidän perheiden, heidän vanhempien kanssa tätä asiaa hoidettu, ja sitten se lapsi kasvaakin nuoreksi. Jos on tilanne, jossa olisi tarve sitä ruokavaliota jatkaa, kyllä meidän pitää katsoa myös usein itse peiliin, että ollaanko me osattu tämä nuori myös sitouttaa tähän hoitoon. Ymmärtääkö hän tarkalleen, mitä tämä tarkoittaa. Ja sitten toisaalta pitää olla myös valmiutta meillä tulla vastaan siinä kohtaa. Voi olla niin, että tässä kohtaa elämää tarvitaankin joku modifikaatio sille dieetille niin, että se ei ole ehkä ihan niin tiukka ja mennään sen nuoren ehdoilla, mutta kuitenkin jatketaan ruokavaliota. Tai sitten on niitä tilanteita, joissa ei ole tämmöinen ehkä ehdoton meidän näkökulmasta pakko jatkaa sitä ruokavaliohoitoa, vaikka siitä oltaisi nähty hyötyäkin, mutta kuitenkin tulee se tilanne, jossa nuori sanoo, että hän ei halua. Silloin on turvallisempi kuunnella sitä ääntä kuin se, että poukkoilee se ketoosi sinne ja tänne eikä se oikeasti toteudu. Silloin sillä nuorella tietenkin on oikeus myös valita hoitonsa.

IA: Toi on iso muutos arkeen, mutta varmaan tosi eri tavalla se pitää selittää ja perustella, jos on vaikka neljävuotias lapsi tai kymmenenvuotias lapsi. Mitkä on vinkit ja keinot, miten sitä voi perustella ja kannustaa?

V1: Ihan pienillä lapsillahan monesti tärkeintä on jopa se vanhempien oma asenne siihen asiaan. Jos ne vanhemmat onnistuu ajattelemaan sen sillä tavalla, että tämä on toteutettavissa oleva hoito, jota me halutaan nyt kokeilla ja käyttää meidän lapselle. Ja että me ammattilaiset pystyttäisi tukemaan vanhempia sillä tavalla, että heille tulisi semmoinen tunne, että on paljon vaihtoehtoja, mitä voi syödä. Vaikka joudutaan aluksi ehkä laskemaan ja katsomaan tosi tarkkaan, mutta on paljon hyviä ruokia ja maistuvia ruokia. Pienet lapsethan käytännössä aika usein ottaa sen vanhempien tunnelman tai ajatuksen siitä, onko tämä ok ja onko tämä helppoa. Mutta tämäkin on niin kuin kaikki asiat, että eri ihmisille erilaisia. Joillakin nuorilla voi olla, että tämä on ok eikä siinä tule mitään erityistä hankaluutta, ja jollekin toiselle se voi vaatia paljon enemmän pohdintaa. Se on hyvin yksilöllistä sekin.

IA: Suositteletteko te, että muu perhe lähtee mukaan ketogeeniseen?

V1: Me käytetään ketogeenistä ruokavaliota epilepsian hoitona tai näitten tiettyjen harvinaisten synnynnäisten aineenvaihduntasairauksien hoitona. Se on se, koska hoidosta pitää olla aina hyötyä tai ruokavaliosta. Silloin kun erityisruokavalioon lähdetään, siitä pitää olla hyötyä enemmän kuin haittaa. Käytännössä jos on terve ihminen, joka ei tarvi ketogeenistä ruokavaliota, siinä on hyvin suuret riskit siihen, että ruokavaliosta koituvat haitat on suurempi kuin hyödyt. Eli ei me koskaan suositella koko perheelle, vaan me suositellaan sille ihmiselle, joka tarvitsee sen hoitomuodon.

V2: Mutta tiedetään kyllä se tietysti, että varmaan aika monessa perheessä jotkut tietyt yhteiset ruokailutilanteet voi olla helpompi hoitaa niin, että ainakin esim. siinä pöydässä on esillä ehkä enemmän ruokia, jotka sopii kaikilla ja joista kaikki voi ottaa. Ja jos se on varsinkin semmoinen tilanne, että se lapsi on ehkä niin pieni tai jollain lailla vaikka kehityksellisesti semmoinen tilanne, että ei pysty ymmärtämään, miksi hän ei voi ottaa tuota pastaa tuosta tai se pasta, mitä sillä ruokailulla tarjotaan on semmoista, missä ei just olekaan hiilareita. Tiedetään, että varmaan aika moni perhe ihan sen arjen sujumisenkin kannalta tekee tämmöisiä valintoja, ja se on ihan fine niin.

V1: Juuri niin, eli ruuassahan on tosiaan paljon komponentteja, jotka sopii kaikille niille, jotka on ketogeenisellä ruokavaliolla tai ei ole, mutta ne loput täytyy päättää erikseen.

V2: Usein joutuu kyllä miettimään, että mitäs sitten kun on ne kaverisynttärit. Tämä on nyt ihan tämmöinen yksi käytännön asia, mutta se on yksi asia, että no mitäs kaverisynttäreillä voi tämä syödä. Joskus pitää olla oma eväslaatikko mukana. Tai sitten, että no mitäs koulussa tai päiväkodissa. Siihen liittyy aika usein myöskin vähän ehkä pelkoja, että onnistuuko tämä siellä.

V1: Joo ja tuo on hyvä. Päiväkodit ja koulut mehän perehdytään käytännössä ammattilaisten puolesta heidät siihen. Meillä onneksi Suomessa päiväkodeissa ja kouluissa ruokailut toimii tosi hienosti ja erityisruokavaliot saadaan onnistumaan. Tietysti on tärkeää, että lapsen vanhemmat on itsekin aktiivisia, mutta se ei jää kokonaan heidän vastuulleen, vaan me tehdään sinne ohjeistukset ja neuvotaan käytännössä, miten se ruokavalio toteutuu. Kyllä päiväkodeissa ja kouluissa saadaan asiat hoidettua, mutta se vaatii just sitä ennakointia, että meillä on aikaa tarpeeksi ja myöskin päiväkodin ja koulun keittiöllä ehtivät perehtyä ja hankkia tarvittavat asiat sinne.

V2: Sitten semmoinen asia on tietysti, kun syöminen ei ole pelkästään kuitenkaan energian saantia eikä tämmöistä aineenvaihduntaa, vaan siihen liittyy paljon muuta. Semmoiset kivat syömishetket perheen parissa tai missä tahansa porukassa niillä on monta tarkoitusta ja monta funktiota. Samoin aika useinhan ehkä herkut vaikka tai makea voi olla tapa palkita tai semmoinen. Ja sitten semmoinen, että perhe miettii keskenään, että onko ne ranskalaiset tai onko se suklaalevy, onko siinä joku iso sisäinen arvo, jota vaikka joku, että mennään uimaan yhdessä tai pelataan joku lautapeli tai sillä lailla. Onko se siinä sakkaroosissa tai siinä sokerissa ikään kuin jotenkin se suurempi salaisuus tai suurempi hyvän olon lähde vai voisiko se olla jotain muuta. Eli joutuu miettimään dieettiin sopivia vaihtoehtoja palkita tai viettää aikaa yhdessä tai jakaa mielihyvää.

IA: Nyt paljastakaa jotkut huippureseptit tähän loppuun.

V1: Mun huippuresepti on semmoinen, että mä aina toivon, että ihmiset, jotka on ketogeenisellä ruokavaliolla tai hoitaa lastaan ketogeenisellä ruokavaliolla mä olen aina iloinen, kun ihmiset vaihtaa reseptejä keskenään. Eli kyllä mä ajattelen, että sieltä arjesta löytyy ne parhaat kulinaristiset vinkit vertaistuen muodossa. Sitten meillä sairaalassa toki jaetaan perusreseptejä ja sillä tavalla yritetään auttaa alkuun, mutta meillä on aika rajalliset resurssit, mihinkään hirmu ihaniin ja hienoihin luomuksiin siellä ruokapuolella. Luotan perheisiin ja yhteistyön voimaan, vertaistuen voimaan tässä reseptien jakoasiassa.

V2: Joo, olen hyvin samaa mieltä. Näin se juuri on. Siinä kyllä nykyjään tämä netti ja sekä Isossa-Britanniassa että Amerikassa on tosi isot järjestöt, jotka vertais- ja potilaspohjalta toimii ja tuottaa tosi paljon hyvää materiaalia ja käytännön asioita ja reseptejä. Sieltä löytyy vaikka mitä. Toki me ollaan kanssa sitten just nimenomaan vanhempien kautta kerätty omaa kirjasta, jota ravitsemusterapeutit ja sairaanhoitajat jakaa, mutta siinä ollaan saajia enemmän melkein kuin antajia. Tämä perheiden kanssa yhteistyö on kyllä tosi tärkeätä, ja sitä tarvitaan.

V1: Mutta vaihtoehtoja on paljon ja aluksi tosiaan siihen tarvii käyttää aikaa ja energiaa, että löytyy ne omalle lapselle sopivat vaihtoehdot, mutta niitä kyllä riittää.

[tunnusmusiikki alkaa soimaan taustalla]

IA: Kiitos Henna Jonsson ja Minna Similä.

V1: Kiitos.

V2: Kiitos.

IA: Epilepsiasta ja vertaistuesta voit lukea lisää Epilepsialiiton sivuilta epilepsia.fi. Podcastin on tuottanut Jaksomedia.

[tunnusmusiikki]