Missä menee hyvä raja omasta ja lapsen hyvinvoinnista huolehtimisen välillä?

Epilepsialehti - Perhepostia

Ensin happinaamari omalle naamalle, niinhän lentokoneessa sanotaan. Omasta hyvinvoinnista pitää huolehtia ensin, jotta jaksaa olla hyvä vanhempi.

Vanhemmat ovat kekseliäitä nipistämään omaa aikaa arjessa. Eräs herää sunnuntaisin viideltä saadakseen omaa aikaa, toinen istuu töistä tullessaan aina kymmenen minuuttia autossa parkkiruudussa ja on vaan. Kolmas kertoo menevänsä salaa bensa-asemalle kerran viikossa kahville ennen kuin hakee lapset hoidosta. Neljäs hankkii lastenhoitajan ja harrastaa parisuhde-yökylää hotellissa parin sadan metrin päässä kotoaan.

Voi olla, että aika-ajoin tarvitaan hetki itselle. Hetki, jolloin voi havahtua siihen todellisuuteen, että olen muutakin kuin huoltaja.

Mites teillä?

Nyrkkisääntö on seuraava: yksivuotias selviää yhden yön, kaksivuotias kaksi yötä ja kolmevuotias kolme yötä tutun hoitajan hoivissa. Lapsen on tärkeää kuulla, kun oma vanhempi kertoo lapsen hoitajalle, miten häntä hoidetaan. Aina vaan uudestaan ja uudestaan. Rakennetaan luottamuksen siltaa lapsen ja hoitajan välille. Sitten on vielä temperamenttien erot, toiselle asia on ihan helppo ja toiselle ei tahdo helpottua millään.

Erossa olemisen ja jälleennäkemisen riemu on osa isoksi kasvamista.

Erossa olemisen ja jälleennäkemisen riemu on osa isoksi kasvamista. Kuinka ihanaa onkaan huomata, että selvittiin, vaikka koville otti. Kuinka ihanaa onkaan huomata, että minua pystyy hoitamaan joku muukin kuin lähivanhempi. Epilepsiasta huolimatta.

Tarvitseeko teillä tukijoukot, kummit, mummit, vaarit tai muut lapselle läheiset henkilöt tsemppausta epilepsiaa sairastavan lapsen hoidossa? Laitetaanko pystyyn yhteinen neuvonpito ja kysellään kokemuksia vertaismummilta, joka selätti pelon ja jännityksen ja otti koko poppoon yökylään? Epilepsiasta huolimatta.

Kolmenkymmenen vuoden jälkeen uskallan tunnustaa, että minä olin se, joka oli Esson bensa-asemalla kahvilla.

Kurkatkaapa myös kurssitarjontaamme nettisivuiltamme. Kesällä epilepsiaa sairastaville lapsille on mainio mahdollisuus turvalliseen kurssikokemukseen ihan ilman vanhempia kesäseikkailun merkeissä.

  • Lehden numero: 1/2022
  • Teksti: Susanna Heugenhauser, lapsi- ja perhetyön asiantuntija
  • Kuvat: Marja Haapio
  • Lapset
  • Perheet
  • Vertaistuki

Mitä mieltä olet sivun sisällöstä?

Aiheeseen liittyvää